Teksti: Leo Ukkonen
Veteraanien vuosittaiset maailmanmestaruushiihdot pidettiin tänä vuonna 9.-16.2. Vuokatissa. Kilpailuihin oli ilmoittautunut 25 maasta noin 500 hiihtäjää, joista suomalaisia oli yli 200. Sarjoja oli jälleen viiden vuoden välein alkaen yli 30-vuotiaiden sarjasta. Kaikki matkat hiihdettiin yhteislähtöinä. Mitalitilaston voitti ylivoimaisesti Suomi, joka otti jaetuista 313 mitalista 187 mitalia, joista 80 oli kultaa, 56 hopeaa ja 51 pronssia. Toinen oli Sveitsi 12 mitalilla, joista 5 oli kultaa. Ruotsi oli mitalitilaston kolmas 16 mitalilla, joista 4 oli kultaa. Mitaleille ylsi kaikkiaan 16 maata. Ilman mitaleita jäivät muun muassa kaukaisimmat maat Australia ja Uusi-Seelanti.
Kuntopirkkalaisista olivat lisäkseni matkaan lähteneet Anja Rovio, Aino Berg, Sinikka Salo, Sanna Ketola, Pirjo Lauren, Reijo Kauppila, Väinö Pääkkö, Harri Mäkelä, Antti Ojala, Pentti Määttä, Petri Määttä ja Timo Markkula.
Kuntopirkkalaisetkin olivat majoittuneina useassa eri paikassa, joten emme olleet niin tiiviisti tekemisissä toistemme kanssa kuin aiemmissa kisoissa. Tapasin kyllä seurakavereita varsinkin Vuokatti Sport Resortin päivällispöydässä, jossa juttu luisti ja nauru raikui. Iloisessa tunnelmassa olivat mukana myös kisoissa viisi kultaa hiihtänyt Hilkka Riihivuori ja huonekaverini Timo Pullinen.
Vuokatissa piti hiihtää keskimatkat sunnuntaina 11.2. ja lyhyet matkat maanantaina 12.2. Nämä hiihdot peruttiin, kun mittari pysytteli sitkeästi -20 asteen pakkasrajaa kylmemmissä lukemissa. Tiistaina 13.2. iltapäivällä hiihdettiin lyhyet matkat lyhennettyinä, ensin hiihdettiin perinteisellä tekniikalla ja lopuksi vapaalla tekniikalla. Pääosa sarjoista hiihti 10 kilometrin sijaan 5 kilometriä, joka oli käytännössä 4,3 kilometriä. Vanhimmat sarjat hiihtivät 5 kilometrin sijaan 3 kilometriä, joka oli käytännössä 2,5 kilometriä. Keskimatkat jäivät hiihtämättä, mutta korvaukseksi sai hiihtää molemmat lyhennetyt lyhyet matkat, mihin tilaisuuteen aika moni tarttuikin.
4 x5 kilometrin viestit hiihdettiin keskiviikkona 14.2. jo tutuksi tulleella 4,3 kilometrin radalla. Suomen joukkueen kovasta tasosta oli osoituksena, että Suomi voitti kaikki sarjat. Suomi sai asettaa viestiin myös kilpailun ulkopuolisia B-joukkueita, jotka olivat yleensä sarjojensa toiseksi nopeimpia.
Torstai 15.2. voitiin viedä läpi alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Ohjelmassa oli perinteisen tekniikan pitkä matka, joka vaihteli nuorimpien sarjojen 30 kilometristä vanhimpien sarjojen 20 ja 15 kilometriin. Lisäkorvauksena hiihtämättä jääneille keskimatkoille ja lyhennetyille lyhyille matkoille tarjottiin mahdollisuutta osallistua tällekin matkalle, vaikka ei olisi matkalle aikanaan ilmoittautunut. Näin tuli mahdolliseksi hiihtää neljä henkilökohtaista matkaa, vaikka osallistumismaksu oikeutti alun perin vain kolmen matkan hiihtämiseen.
Perjantai 16.2. vietiin läpi alkuperäisellä ohjelmalla vapaan tekniikan pitkillä matkoilla, joihin myös voi osallistua ilman aiempaa ilmoittautumista. Ilmakin alkoi lauhtua ja kilpailut käytiin leppeässä vajaan 10 asteen pakkasessa.
Kisat päättyivät bankettiin perjantai-iltana. Isolle osalle suomalaisia oli tullut kiire kotiin, joten noin neljäsosa alkuruoalla ja juomilla varustetuista paikoista jäi tyhjäksi. Ilmeisesti pidot paranivat, kun väki väheni. Kiitettävän lyhyiden puheiden ja maukkaan ruoan jälkeen päästiin panemaan jalalla koreasti paikallisen nuoriso-orkesterin tahdissa, joka innostui soittamaan ja laulamaan yli kaksi tuntia ilman taukoa reippaita hittikappaleita vuosikymmenten ajalta. Hiki tuli vielä kerran näissä kisoissa.
Kuntopirkkalaisista menestynein oli Harri Mäkelä, joka otti yli 75-vuotiaiden sarjassa henkilökohtaisilta matkoilta kolme kultaa ja yhden hopean sekä viestikullan. Sinikka Salo otti yli 75-vuotiaiden sarjassa henkilökohtaisilta matkoilta kaksi kultaa ja yhden hopean sekä viestikultaa. Reijo Kauppila otti yli 80-vuotiaiden sarjassa kaksi henkilökohtaista pronssia ja Väinö Pääkkö yli 75-vuotiaiden sarjassa henkilökohtaisen pronssin ja viestikullan.
Itse saavutin parhaan tuloksen matkalta, jolle en ollut alun perin ilmoittautunut, kun olin viides yli 65-vuotiaiden 30 kilometrin perinteisellä. Hiihdin matkan tasatyönnöllä vapaan suksilla, joihin Stefan Storvall oli laittanut sen verran pitoa, että selvitin kunnialla pakolliset vuorohiihtoalueet. Vapaan 5 kilometrin ja 30 kilometrin matkoilla olin molemmilla sijalla 8.
Kisamatkasta jäi päällimmäisenä mieleen Suomen ylivoima. Joka sarjassa olivat paikalla lähes kaikki ikäluokkansa parhaat suomalaiset. Toinen mieleen painunut asia oli pakkanen, jolle ei mitään mahtanut, mutta jonka vaikutukset minimoituivat järjestäjien tekemillä onnistuneilla ratkaisuilla.
Kolmas kisoista mieliin jäänyt asia oli WhatsApp. Maajohtajamme Jouko Kärjen hyvissä ajoin ennen kisoja perustamaan Vuokatti-ryhmään kertyi yli 100 osallistujaa, joilta tuli kysymyksiä ja näkemyksiä kiihtyvään tahtiin kisojen lähestyessä. Järjestäjien perustama WhatsApp-ryhmä oli puolestaan hyvin aktiivinen kisojen aikana. Järjestäjille tuli kisojen alussa muun muassa solkenaan esityksiä siitä, miten kilpailuohjelmaa pitää pakkasen takia muuttaa. Mielensä pahoittajia ilmaantui, kun oma esitys ei käynytkään järjestäjille. Kysyttiin myös asioita, jotka järjestäjä oli muutamaa viestiä aikaisemmin juurta jaksain selvittänyt. Järjestäjät ansaitsevat suuret kiitokset kärsivällisestä, ystävällisestä ja johdonmukaisesta toiminnastaan WhatsApp-mylläkässä.
Kaiken kaikkiaan järjestäjät selvisivät hienosti vaativasta urakastaan. Ladut olivat vaativat mutta turvalliset ja muutetut aikataulut toimivat hyvin. Suomen runsasluminen talvi herätti ihastusta vähälumisesta Keski-Euroopasta saapuneissa. Ensi vuonna kilpaillaan maaliskuussa Sveitsin Klostersissa, jossa kilpailtiin edellisen kerran vuonna 2017.
Tulokset löytyvät kisasivuilta