Veteraanien vuosittaiset maailmanmestaruushiihdot pidettiin tänä vuonna 19. - 26.1. Minneapolisissa USA:ssa. Kilpailuihin osallistui noin 700 hiihtäjää 20 maasta. Isäntämaa USA ja naapurimaa Kanada olivat hyvin edustettuina. Keski-Euroopasta ja Venäjältä oli aiempia vuosia vähemmin hiihtäjiä. Suomesta oli mukana yli 40 hiihtäjää eri sarjoissa, joita oli viiden vuoden välein alkaen yli 30-vuotiaiden sarjasta. Suomi saalisti kilpailuista 47 mitalia, joista kultaisia oli 23. Erityisesti viestipäivä 24.1 oli suomalaisjuhlaa, kun Suomen joukkueet ottivat viisi kultaa sekä yhden hopean ja yhden pronssin.
Kuntopirkkalaisista olivat lisäkseni matkaan lähteneet Aino Berg, Sinikka Salo, Reijo Kauppila, Harri Mäkelä ja Väinö Pääkkö. Harrilla oli Oivi-vaimo ja Väinöllä Mervi-vaimo huoltajina. Olimme kaikki liikkeellä hiihtoliiton järjestämällä matkalla, jonka johtajana toimi maajohtajamme Jouko Kärki. Lentomme lähti Helsinki-Vantaalta 17.1. aamulla ja takaisin olimme 28.1. iltapäivällä.
Kuva: Kuntopirkkalaiset huoltajineen Timo Pullisella vahvennettuna hotellin aulassa
Koko Suomen yli 50 hengen ryhmä oli majoitettu Hyatt Regency -hotelliin, jossa oli kilpailukanslia ja jossa pidettiin palkintojenjaot ja muut kilpailujuhlallisuudet. Kilpailukeskus sijaitsi vajaan 7 kilometrin päässä hotellilta Theodore Wirth Parkissa, jossa ladut kiertelivät pääosin golfkentällä. Bussit kuljettivat kilpailijoita ja huoltajia hotellin ja kilpailukeskuksen välillä 30 minuutin välein ja kilpailupäivinä vielä tiheämmin.
Kaikki henkilökohtaiset kilpailut käytiin yhteislähtöinä. Ohjelmassa oli lauantaina 20.1. perinteisen tyylin keskimatka, joka vaihteli nuorimpien sarjojen 30 kilometristä vanhimpien sarjojen 15 ja 10 kilometriin. Sunnuntaina 21.1. olivat vuorossa vastaavat matkat vapaalla tyylillä. Maanantaina 22.1. ohjelmassa oli molemmilla tyyleillä pikamatka eli 10 kilometriä pääosalla sarjoista ja 5 kilometriä kaikkein vanhimmilla sarjoilla. Keskiviikkona 24.1. hiihdettiin 4 x 5 kilometrin viestit, joissa kaksi ensimmäistä osuutta hiihdettiin perinteisellä ja kaksi viimeistä osuutta vapaalla tyylillä. Torstaina 25.1. ohjelmassa oli perinteisen tyylin pitkä matka, joka vaihteli nuorimpien sarjojen 45 kilometristä vanhimpien sarjojen 30 ja 15 kilometriin. Perjantaina 26.1 olivat vuorossa vastaavat matkat vapaalla tyylillä. Kukin kilpailija voi osallistua korkeintaan kolmelle henkilökohtaiselle matkalle.
Alkupäivien henkilökohtaisista matkoista pääosa hiihdettiin kuitenkin ohjelmassa ilmoitettua lyhempinä, sillä järjestäjät eivät olleet pystyneet lumettamaan kaikkia suunniteltuja reittejä vähälumisen alkutalven aikana. Järjestäjien saamattomuus herätti ihmettelyä, sillä osalla kilpailureittejä oli kiinteä lumetusjärjestelmä ja alueella oli runsaasti lumitykkejä ja ennen kilpailuja oli ollut kolme viikkoa kovia pakkasia.
Kilpailut aloittaneista keskimatkoista pääosa hiihdettiin 7,5 kilometrin ladulla, josta kilpailukuntoon oli saatu 6,5 kilometriä, joten esimerkiksi 15 kilometrin kilpailumatka oli 13 kilometriä. Maanantain 10 kilometrin pikamatkat muutettiin 7,5 kilometrin ladulla hiihdettäviksi eli todelliset kilpailumatkat olivat 6,5 kilometriä. Maanantain kilpailujen aikana alkoi kova lumipyry, joka toi kilpailualueelle yli 10 senttiä uutta lunta. Uuden lumen ansiosta järjestäjät saivat kahta viimeistä kilpailupäivää varten valmiiksi 10 ja 15 kilometrin ladut, joista 15 kilometrin latu ylitti rautatien. Ylityskohdalle oli pysähtynyt juna kesken torstaina hiihdettyjen pitkän matkan perinteisen tyylin kilpailuja, mikä sotki muutamien sarjojen kilpailun. Muun muassa Bergin Aikku ohjattiin umpihangessa aidanraosta junan ohi. Juna pysyi radalla ja muutamissa sarjoissa kilpailijat hiihtivät eri matkoja. Esimerkiksi yli 60-vuotiaiden miesten sarjassa jaettiin palkinnot neljältä eri matkalta. Saman matkankin hiihtäneillä oli jonkin verran vääriä sijoituksia. Viimeisenä kilpailupäivänä ei enää käytetty junaradan yli vievää 15 kilometrin latua.
Kuntopirkkalaisista henkilökohtaisia mitaleja saivat Väinö Pääkkö ja Sinikka Salo. Väinö otti hopeaa yli 70-vuotiaiden sarjassa 7,5 kilometrin vapaan tyylin kilpailussa. Sinikka otti pronssia yli 70-vuotiaiden sarjassa sekä 5 kilometrin vapaan tyylin että 15 kilometrin perinteisen tyylin kilpailussa. Viestikultaa saivat Väinö yli 70-vuotiaiden sarjassa ja Harri Mäkelä yli 65-vuotiaiden sarjassa. Aikku sai viestihopeaa yli 60-vuotiaiden sarjassa. Itse sairastuin ensimmäisen kilpailupäivän vastaisena yönä enkä pystynyt hiihtämään yhtään matkaa.
Viimeisenä kilpailupäivänä saimme muistutuksen veteraaniurheilun riskeistä. Venäläinen yli 50-vuotiaiden miesten sarjan kilpailija kuoli tuuperruttuaan ladulle hieman ennen 40 kilometrin matkansa maalia. Illan palkintojenjaossa pidettiin hiljainen hetki menehtyneen urheilijan muistoksi ja soitettiin Venäjän kansallislaulu.
Kilpailujen lisäksi aikaa jäi kaikenlaiseen vapaa-ajan toimintaan. Pääosa suomalaisten ryhmästä kävi 19.1. äänestämässä ennakkoon tasavallan presidentin vaaleissa paikallisen Suomen kunniakonsulin kotona. Minneapolisin kauppakeskuksissa riitti nähtävää ja ostettavaa. Palvelu kaupoissa ja hotellissamme oli hyvin kohteliasta ja henkilökuntaa tuntui riittävän. Yleisen kohteliaisuuden vastapainoksi sain elämäni tylyimmän kohtelun Minneapolisin lentokentälle saapuessamme viimeisen tarkastuspisteen virkailijalta. Toivottavasti kyseessä oli miehen huono päivä eikä ohjeistuksen mukainen maahantulijan kohtelu.
Olimme hotellissamme puolihoidolla ja ruoka oli varsin monipuolista vaikkakaan ei aivan suomalaisten ravintosuositusten mukaista. Puolivälijuhlassa ja päätösbanketissa tosin tarjottiin nakkikioskiruokaa. Minneapolisissa pelattiin 4.2. amerikkalaisen jalkapallon loppuottelu Super Bowl. Sen valmistelut olivat käynnissä jo Minneapolisiin tullessamme ja valmistelut vain kiihtyivät kaupungissa olomme aikana. Hotellimme läheinen kävelykatu muun muassa varusteltiin Super Bowl -kaduksi, jossa oli toinen toistaan komeampia esiintymislavoja ja markkinakojuja.
Omaa sairastumisen aiheuttamaa harmitustani vähensi huomattavasti se, että olin ensimmäistä kertaa Amerikan mantereella ja pääsin tutustumaan paikalliseen elämänmenoon, kun en ollut koko aikaa petipotilaana. Tämän matkan vastoinkäymisistä huolimatta ilmoittauduin jo alustavasti ensi vuoden kisamatkalle Norjan Beitostöleniin. Saan varmaan matkaseuraa monesta kuntopirkkalaisesta.
Teksti: Leo Ukkonen