Leo Ukkosen kirjoittama matkakertomus:
Veteraanien vuosittaiset maailmanmestaruushiihdot pidettiin tänä vuonna 4.-10.3. Sveitsin Klostersissa, joka sijaitsee lähellä Davosia. Suomesta oli mukana yhteensä 57 hiihtäjää eri sarjoissa, joita oli viiden vuoden välein alkaen yli 30-vuotiaiden sarjasta. Suomen saalis kisoista oli 12 kultaa, 20 hopeaa ja 14 pronssia, mikä oikeutti viidenteen sijaan noin 30 osallistujamaan joukossa.
Kilpailukeskus oli vajaan 1200 metrin korkeudessa ja latujen korkein kohta oli vajaassa 1300 metrissä. Sää vaihteli kilpailujen aikana auringonpaisteesta rankkaan vesisateeseen lämpötilan ollessa lähes koko ajan selvästi plussan puolella.
Kuntopirkkalaisista olivat lisäkseni matkaan lähteneet Aino Berg, Tytti Pelkonen, Sinikka Salo, Reijo Kauppila ja Harri Mäkelä huoltajanaan Oivi-vaimo. Olimme kaikki liikkeellä hiihtoliiton järjestämällä matkalla, jonka johtajana toimi maajohtajamme Jouko Kärki. Meidät kuntopirkkalaiset oli majoitettu kahdeksan muun matkalaisen kanssa Küblisin kylään hotelli Terminukseen yli 15 minuutin junamatkan päähän kilpailukeskuksesta, johon pääosa matkalaisista majoittui. Maajohtaja Jouko Kärjen apuri Eija Lempinen toimi Küblisin osaston johtajana ja yhdyshenkilönämme maajohtajaan. Minulla oli Küblisin väestä parhaiten saksan kieli hallussa, joten toimin tarvittaessa tulkkina.
Kuntopirkkalaiset Klaus Sjöblomilla vahvennettuna valmiina ensimmäiseen kisapäivään. (Kuva Timo Pullinen)
Olimme perillä perjantaina 3.3. niin hyvissä ajoin, että ehdimme käydä kilpailupaikalla hiihtämässä läpi 15 kilometrin kilpaladun. Jo tällä matkalla olimme hankaluuksissa matkalippumme kanssa. Meille oli jaettu matkalipuksi kisojen päättäjäisbanketin lippu, joka ei tietenkään kelvannut junaan. Saimme hotellista uuden lipun, Gästekarten, joka ei sekään kelvannut kuin Davos-Klosters -alueella, joka kuuluu eri kaupunkiin kuin Küblis. Ehdin käydä viikonloppuna kaksi kiivastempoista keskustelua konduktöörin kanssa ennen kuin arjen koittaessa 6.3. saimme kisaorganisaatiolta asianmukaiset sarjaliput.
Kaikki henkilökohtaiset kilpailut käytiin yhteislähtöinä. Lauantaina 4.3. hiihdettiin vapaan tyylin keskimatka, jota vaihteli nuorimpien sarjojen 30 kilometristä vanhimpien sarjojen 15 ja 10 kilometriin. Sunnuntaina 5.3. hiihdettiin vastaavat matkat perinteisellä tyylillä. Maanantaina 6.3. oli vuorossa molemmilla tyyleillä pikamatka eli 10 kilometriä pääosalla sarjoista ja 5 kilometriä kaikkein vanhimmilla sarjoilla. Keskiviikkona 8.3. hiihdettiin vapaan tyylin pitkä matka, joka vaihteli nuorimpien sarjojen 45 kilometristä vanhimpien sarjojen 30 ja 15 kilometriin. Torstaina 9.3. hiihdettiin lumivyöryvaaran takia hieman lyhennettyinä vastaavat matkat perinteisellä tyylillä. Kukin kilpailija voi osallistua korkeintaan kolmelle henkilökohtaiselle matkalle. Kilpailut päättyivät perjantaina 10.3. hiihdettyihin 4 x 5 kilometrin viesteihin, joissa kaksi ensimmäistä osuutta hiihdettiin perinteisellä ja kaksi viimeistä osuutta vapaalla tyylillä.
Henkilökohtaisilta matkoilta kuntopirkkalaisten ainoan mitalin otti Harri Mäkelä, joka oli pronssilla yli 65-vuotiaiden 10 kilometrin vapaan tyylin kilpailussa. Harri oli lisäksi sarjansa viides 15 kilometrin vapaan kilpailussa. Tytti Pelkonen paransi sijoituksiaan kilpailu kilpailulta ollen parhaimmillaan neljäs yli 50-vuotiaiden kaatosateessa hiihdetyllä perinteisen pitkän matkan kilpailussa. Itse pääsin lähelle mitalia avausmatkallani yli 60-vuotiaiden 15 kilometrin vapaan hiihdossa, jossa sijoituin neljänneksi kilometri ennen maalia sattuneesta rajusta ulosajosta huolimatta. Sain kahden metrin pudotuksesta niin kovan lihaställin, että minulta jäivät 10 ja 30 kilometrin vapaan kilpailut hiihtämättä.
Viesteissä kuntopirkkalaisille ropisi sitten kunnolla mitaleja. Tytti otti hopeaa ja Aikku pronssia sarjoissaan. Harri hiihti kolmannen osuuden Suomen hopeaa voittaneessa yli 65-vuotiaiden joukkueessa. Minäkin sain mitalin, kun pystyin hiihtämään kipeät kyljet teipattuina ankkuriosuuden Suomen hopeaa voittaneessa yli 60-vuotiaiden joukkueessa.
15 hengen Küblisin osastomme hitsautui kilpailumatkan aikana yhtenäiseksi ja toisiaan auttavaksi joukoksi. Kokoonnuimme iltaisin klo 19 hotellin ravintolaan, jossa meille tarjoiltiin puolihoitoon kuuluva päivällinen. Olimme aina täsmällisesti paikalla. Eija Lempinen kertoi meille päivän suomalaistulokset ja meistä jokainen kertoi päivän kokemukset. Harri ja Oivi tulivat 6.3. muita myöhemmin päivälliselle, sillä he olivat käyneet palkintojenjaossa hakemassa Harrin pronssimitalin.
Me kaikki pääsimme viimeisenä kilpailupäivänä ennen päättäjäisbankettia pidettyyn palkintojenjakoon. Olimme alkuillasta virittäneet itsemme sopivan riehakkaaseen tunnelmaan, joka vain parani juhlallisuuksien edetessä. Oli todella hieno tunne vastaanottaa viestihopeamitali ja muistopalkinto korkealla korokkeella satojen ihmisten osoittaessa salissa suosiota. Banketin ruokatarjoilu oli yltäkylläinen ja illan päättänyt tanssimusiikki houkutti meidät loppuillasta runsaslukuisesti lattialle.
Kisamatka piti sisällään paljoin muutakin kuin kilpailut. Suksien kilpailukuntoon virittäminen on oleellinen osa kilpahiihtoa. Harri viimeisteli talkoilla minun ja monen muunkin sukset kilpailukuntoon. Pitkällä matkalla juottaminen on tärkeä osa kilpailua. Olin jo 8.3. toipunut sen verran neljä päivää aiemmin saamastani tällistä, että pystyin juottamaan huonekaveriani Timo Pullista yli 60-vuotiaiden vapaan 30 kilometrillä. Naiset olivat mukanani juottamassa omia juotettaviaan. Tytti koki ensimmäisellä juotolla takaiskun, kun norjalaisen vei röyhkeästi Tapio Tikkaselle tarkoitetun juoman. Toisella juotolla panimme norjalaisen erityistarkkailuun ja Tapsa sai suunnitellusti juomansa.
Koetimme tehdä olomme mahdollisimman kotoisaksi hotellissamme. Kotoutumista helpotti suunnattomasti hotellin hyvä sauna, joka oli ahkerassa käytössä joka päivä. Aikku ja Tytti huolehtivat ansiokkaasti Tytin kahvinkeittimellä kahvihuollosta koko ryhmällemme. Meidän lisäksemme hotellissa oli vähän muita asiakkaista, joten meitä palveltiin todella hyvin. Palvelun huippu oli varmaan, kun Timo Pullinen joutui ensimmäisenä kilpailupäivänä tulemaan junalla kilpailukeskuksesta hotellille hakemaan unohtuneet mononsa. Timo ei olisi enää ehtinyt junalla ajoissa takaisin kilpailukeskukseen, joten Timo pyysi hotellivastaavana toiminutta nuorta ystävällistä naista soittamaan taksin. Nainen kertoi, että taksia ei ole saatavilla ja komensi hotellin kokin viemään Timon autolla kilpailukeskukseen. Kokki lähti Timon kanssa päällä heti matkaan. Timo ehti ajoissa lähtöviivalle ja hiihti kisamatkansa parhaan hiihdon.
Innostuimme Sveitsin matkasta niin, että kuntopirkkalaisia nähdään varmasti myös seuraavissa veteraanien MM-hiihdoissa, jotka pidetään tammikuun 2018 lopulla Minneapolisissa USA:ssa.